Mitä jälkihuolto on?

Lastensuojelun sijaishuoltoprosessi voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen: sijoitus, hoito ja kasvatus sekä jälkihuolto. Jälkihuollon päämääränä on saattaa nuori itsenäiseen elämään, omillaan toimeen tulevaksi aikuiseksi, jolla on oma sosiaalinen verkosto tukenaan. Jos sijaishuolto päättyy ennen lapsen 18 ikävuotta ja lapsi palaa omien vanhempiensa luokse, tuetaan tätä jälkihuollon keinoin. Onnistuneella jälkihuoltotuella voidaan auttaa nuoren selviytymistä elämässä ja ehkäistä syrjäytymistä.

Jälkihuollon tavoitteena on tukea nuorta selviytymään arkipäivässä siten, ettei hänen tarvitsisi turvautua erityispalveluihin. Työmuotoina käytetään esimerkiksi tukihenkilötoimintaa ja erilaisia tuetun asumisen muotoja. Jälkihuollon työ tulisi aloittaa jo ennen nuoren täysi-ikäisyyttä. Jälkihuoltopalveluita järjestävät kunnat ja lastensuojelujärjestöt.

Jälkihuolto perustuu lastensuojelulakiin: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1983/19830683, http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1983/19831010 (LsL 34§, LsL 13§, LsA 1§, LsA 4§ ja LsA 6 c§). Jälkihuollon on velvollinen järjestämään se kunta, joka on ollut vastuussa sijaishuollon järjestämisestä. Jälkihuolto voidaan järjestää esimerkiksi perhehoidossa, laitoksen itsenäistymisharjoitteluasunnoissa, tukiasunnoissa tai itsenäisesti asuen. (Niemi 2006, 12.)

Miksi jälkihuolto on tärkeää?

Sijoituksen päätyttyä useimmat nuoret tarvitsevat tueksi tuttua ja luotettavaa aikuista, jolta on mahdollista pyytää apua. Pitkäaikainen sijoituksen aikainen tuki keskeytyisi epätarkoituksenmukaisella tavalla, jos yhteydenpito ja tukeminen päättyisivät täysi-ikäisyyteen, biologiseen perheeseen takaisin siirtymiseen tai omaan asuntoon muuttamiseen.

Nuoret tarvitsevat vahvistusta myös sille tunteelle, että hänestä ja hänen verkostonsa hyvinvoinnista ollaan edelleen kiinnostuneita. Pitkään laitoksessa elänyt nuori tarvitsee lisäaikaa elämisen opetteluun muuttuneessa elinympäristössä.

Tukemalla ja vahvistamalla toivoa ja tulevaisuuden näkymiä tuetaan samalla lapsen tai nuoren ja hänen lähiverkostonsa mahdollisuuksia ottaa omat voimavarat kokonaisvaltaisesti käyttöön.

Jälkihuollon toteuttamisella on merkitystä myös työntekijälle. Nuoren lähtiessä omaan elämään ”saattaen irrottamalla” nuoren työntekijänkin on mahdollista huomata, ettei vuosien työ tunnu valuvan hukkaan. Yhteiskunnan kannalta jälkihuolto on myös taloudellisesti järkevää. Muutaman vuoden tiiviillä tuella on mahdollista ehkäistä pitkäaikaisen syrjäytymisen uhka. (Känkänen & Laaksonen 2006, 44.)

Jälkihuollon kriteerit

(Valtakunnalliset sijaishuollon laatukriteerit 2004, 28–31)

kaavio

1. Suunnitteluvaiheen tavoitteena on uuden elämänvaiheen kokonaisuuden hahmottaminen ja kirjaaminen suunnitelmaksi lapsen tai nuoren ja hänelle tärkeiden ihmisten kanssa.
2. Lapsen tai nuoren tukemisen tavoitteena on rohkaista ja tukea lasta tai nuorta sitoutumaan omaan suunnitelmaansa ja toimimaan sen mukaisesti.
3. Lähiverkoston tukemisen tavoitteena on lapsen tai nuoren tärkeiden ihmissuhteiden verkoston vahvistaminen niin, että se sitoutuu ja pystyy tukemaan lasta tai nuorta jälkihuollon aikana tai loputtua.
4. Päättämisen ja arvioinnin tavoitteena on lapsen tai nuoren suunnitelmallinen siirtyminen seuraavaan elämänvaiheeseen ja tiedon kokoaminen siitä, miten jälkihuolto on onnistunut lapsen kohdalla.

Jälkihuollon suunnitelmallisuus

Jälkihuollon tulisi olla tavoitteellista ja suunnitelmallista. Jälkihuolto on prosessi, josta on erotettavissa: suunnitteluprosessi, jälkihuollon toteuttaminen sekä jälkihuollon päättäminen. Sitä, miten jälkihuollon tavoitteet ovat toteutuneet, tulisi arvioida jälkihuollon aikana sekä sen päättyessä. Tarpeen mukaisesti tavoitteita pitää muuttaa.

Suunnitteluprosessin tavoitteena on uuden elämänvaiheen kokonaisuuden hahmottaminen ja kirjaaminen suunnitelmaksi lapsen tai nuoren ja hänelle tärkeiden ihmisten kanssa. Suunnittelussa on huomioitava jälkihuollon tavoitteet: lapsen ja nuoren tukeminen hänen tarpeidensa ja toiveidensa mukaan kaikilla elämän osa-alueilla.

Lähiverkoston tukemisen tavoitteena on toimia lapsen tai nuoren tärkeiden ja läheisten ihmisten kanssa niin, että se pystyy tukemaan nuorta jälkihuollon aikana ja sen päätyttyä ja sekä tukea elinikäisiä ihmissuhteita.

Jälkihuollon päättämisen ja arvioinnin tavoitteena on turvata nuoren suunnitelmallinen siirtyminen itsenäiseen elämään.

Jälkihuoltosuunnitelma

(Lastensuojelun jälkihuolto. 2006. Lapsitiedon keskus.)

Nuoren kanssa tehdään jälkihuoltosuunnitelma hänen siirtyessään jälkihuoltoon. Jälkihuoltosuunnitelmaan kirjataan sijaishoidon suunnitelmallisen päättämisen vaiheet ja sijaishoidon päättymisen jälkeiset tukitoimet. Kirjallisessa jälkihuoltosuunnitelmassa kartoitetaan nuoren nykytilanne eri elämänalueilla, joita ovat esimerkiksi arkielämän taidot, koulu- tai opiskelupaikka, taloudellinen tilanne, terveystilanne sekä sosiaaliset suhteet ja -taidot. Tämän jälkeen määritellään henkilökohtaiset tavoitteet eri elämänalueilla ja miten tavoitteisiin pyritään. Suunnitelma toimii apuna myös asumisvaihtoehdosta päätettäessä.

Suunnitelman teon tueksi tarvitaan keskeiset kohdat kirjaavia sopimus- ja suunnitelmalomakkeita, jotka ovat apuna toteutuksen seurannassa. Näin varmennetaan myös tiedon siirtyminen (Känkänen & Laaksonen 2006, 45).

Suunnitelman tekevät yleensä nuori ja hänen sosiaalityöntekijänsä. Mukana voi olla myös nuoren vanhemmat, sijaishuoltopaikan oma hoitaja ja muita nuoren tukiverkostoon kuuluvia henkilöitä. Suunnitelmassa tehdyn päätöksen mukaan nuori muuttaa omaan asuntoon, tukiasuntoon, tukiperheyksikköön tai tuettuun asumiseen.

Vaikka nuorella olisi tietoa ja valmiuksia toimia itsenäisemmin yhteiskunnassa, on ulkoisten puitteitten oltava kunnossa, jotta oppiminen ja harjoittelu voisi jatkua. Sosiaalisen verkoston ylläpitämisen lisäksi tarvitaan optimaalisesti tuettua asumista ja mielekästä tekemistä jokaiselle päivälle. Tämän saavuttamiseksi nuori tarvitsee aikuisen tukea. Nuorten tukemisessa tarvitaan konkreettisia työvälineitä ja toteutusmalleja, joilla vahvistetaan luottamussuhdetta ja sosiaalista verkostoa. Umbrella-työkirja on esimerkki jo olemassa olevista työvälineistä. Umbrella-työkirjan osiot ovat:

• minä itse – minun tarinani, perhe ja sukupuu, elämänvaihejana, terveys ja puhtaus, seksi, hyvän olon eväitä, vapaa-aika
• koti - siivous, ruuanlaitto, vaatehuolto, turvallisuus, sisustus
• koulu, ammattiin hakeutuminen ja työelämä
• raha – tulot ja menot, säästäminen ja pankkiasiat
• paikallisinfo (Laaksonen 2004, 53.)
• Sosiaalityöntekijä on vastuussa jälkihuollon kokonaissuunnitelmasta ja sen toteutumisesta, vaikka jälkihuollon toteutuksen voi ostaa muualta ja jakaa monen toimijan kesken. Tietoisuus toisten toimijoiden olemassaolosta, toiminnasta ja tavoitteista on tärkeää. (Känkänen & Laaksonen 2006, 45.)

Asuntovaihtoehdot

Kunnalla on sitova velvollisuus järjestää asunto jälkihuoltonuorelle. Käytännössä useimmat jälkihuoltonuoret siirtyvät vasta jonkinasteisen tuetun asumisen kautta omaan asuntoon. Tukiasuntonimitykset vaihtelevat niihin saatavan tuen määrän mukaan

oma asunto

• yleensä kunnan omassa asuntokannassa oleva kerrostalo-  / rivitaloyksiö tai – kaksio
• nuori saa normaalit kunnan palvelut
• nuoren kanssa tehdään huoneenvuokralain mukainen vuokrasopimus
• sijaishuollosta suoraan omaan asuntoon siirtyminen edellyttää nuorelta itsenäistä pärjäämistä

tukiasunto

• tavallinen kunnan asuntokantaan kuuluva kerrostalo- / rivitaloyksiö tai –kaksio
• useammalle nuorelle tarkoitettu soluasunto
• yleishyödylliseltä yhteisöltä välivuokrattu tukiasunto
• sijaishuollon palveluja tuottavilla järjestöillä on tukiasuntoja omista laitoksista lähteville nuorille
• nuoren oman sosiaalityöntekijän, ohjaajan tai vapaaehtoisen tukihenkilön tuki
• edellyttää itsenäistä pärjäämistä

tukiperheasunto/yksikkö

• asunto tukiperheen kanssa samassa omakotitalossa tai samassa tai viereisessä kerros- tai rivitalossa
• tukiasuntoa tuetumpi asumismuoto
• tukiperhe asuu nuoren välittömässä läheisyydessä
• nuoren kanssa tehdään määräaikainen huoneenvuokralain mukainen vuokrasopimus tai ns. asumissopimus

tuettu asuminen

• tuettu asuinyhteisö, jossa on kokopäiväisiä ammatillisia ja vapaaehtoisia työntekijöitä
• päivittäistä tukea asumisessa ja elämisessä tarvitseville nuorille

Tuen antajat

omaiset

• nuoren vanhemmat, isovanhemmat tai muut sukulaiset

sijais- ja perhekotivanhemmat

lastensuojeluyksiköiden omaohjaajat

viranomaiset

• oma sosiaalityöntekijä, joka tukee nuorta sosiaalityön keinoin
• joissakin kunnissa asunto-ohjaaja tai vastaava käytännön asioiden hoitamisessa auttava henkilö
• oppilashuoltohenkilöstö koulussa tai opiskelupaikassa
• terapeutti, vapaa-ajanohjaaja, työvoimaviranomaiset jne.

muu ammatillinen tuki

• tukihenkilö tai – perhe
• sosiaalilautakunnan hyväksymiä ja tiettyä tehtävää varten valittuja
• tukiperheet työskentelevät yhdessä nuoren tukiverkostoon kuuluvien läheisten ja viranomaisten kanssa ammatillisia tai vapaaehtoisia
• auttaa ja tukee arkielämän taitojen opettelussa, viranomaisasioinnissa, vapaa-ajan harrastuksissa, rahan käytössä ja sosiaalisten taitojen opettelussa
• täydentää ammattiapua
• tuki ulottuu virka-ajan ulkopuolelle
• lastensuojelujärjestöjen tukiperhetoiminta kunnalle myytynä palveluna tai omana jälkihuoltotoimintana, jolloin myös tukiperheet ovat järjestön valitsemia
• järjestöiden tai lastensuojeluyksiköiden tarjoamat jälkihuoltopalvelut

Muut tukimuodot

taloudellinen tuki

koulutus ja työhön sijoittuminen

• oikeus saada kykyjen ja halujen mukainen koulutus jälkihuollon loppuun asti
• työhön valmennus, työharjoittelu, ammattikurssit jne.

harrastus-, loma- ja virkistystoiminta

• taloudellinen ja muu tuki

terapiapalvelut

• kasvatus- ja perheneuvola
• a-klinikka
• nuorisoasema
• yksityiset terapiapalvelujen tuottajat

Nuorten näkemyksiä jälkihuollosta

• Nuoret kokevat tärkeäksi koulun tai työn piirissä olemisen, koska niiden kautta elämään tulisi kiinnekohta ja rytmi
• Tarvitsevat apua selviytyäkseen asioiden hoitoon liittyvästä byrokratiasta
• Palvelutarjonta on hajanaista
• Eri viranomaisilla on erilaisia vaatimuksia ja tavoitteita. Aikuisten näkemykset nuoren tilanteesta eivät ole aina yhdenmukaisia, ja joskus nuoret joutuvat välikappaleiksi viranomaisten välisiin konflikteihin. Tällaisessa tilanteessa nuoret kokevat jäävänsä paitsioon omassa asiassaan. Palvelua ja kohtelua ei uskalleta kritisoida, koska pelätään palvelujen piiristä putoamista.
• Nuoret kokevat saavansa tukea sosiaalityöntekijöiltään
• Jotkut nuoret epäilevät viranomaisten sitoutumista jälkihuollon toteuttamiseen, koska heitä on palloteltu paikasta toiseen ja palvelujen saantia on kiristetty
• Nuoret toivovat viranomaisilta lupauksissa pitäytymistä ja luottamuksellisuutta nuoren suuntaan
• Palvelusuunnitelmaa tehtäessä nuoria oli kuunneltu, mutta heille oli annettu perättömiä lupauksia
• Nuoret kaipaavat selkeitä tosiasioita; epämääräiset lupaukset aiheuttavat hämmennystä ja epäilyä viranomaisia kohtaan
• Nuoret haluaisivat, että aikuiset luottaisivat heihin ja kannustaisivat enemmän
• Nuoren kuunteleminen jälkihuollon suunnitteluvaiheessa on tärkeää, koska silloin siitä muodostuu nuoren ”oma juttu” ja hän kykenee sitoutumaan siihen paremmin
• Nuoret kaipaavat aikuisen tukea tavallisissa arkisissa asioissa sekä vain juttelemaan asioista
• Nuoret pitivät jälkihuollon hyvinä puolina tukemista itsenäistymisessä, auttamista ongelmissa ja monelta taholta saatavaa tukea
• Kielteisenä koettiin tunne siitä, että nuoresta haluttiin nopeasti eroon jälkihuollon alkaessa
• Nuorten mielestä parannettavaa olisi kaikenlaisessa tiedottamisessa ja neuvomisessa taloudelliseen tukeen liittyvissä asioissa
• Nuoret kaipasivat enemmän neuvoja itsenäistymiseen liittyvissä käytännön asioissa
• Sosiaalityöntekijöiltä toivottiin nuoriin tutustumista ja yksilöllisten tarpeiden huomioimista
• Joidenkin nuorten mielestä jälkihuolto kestää riittävän kauan, jotta sen aikana ehtii harjoittelemaan itsenäistymistä. Toisten mielestä jälkihuolto oli liian pitkäkestoista ja velvoittavaa
• Nuoret kokivat tukiasumisen yleensä positiivisena asiana
• Ohjaajat tukivat nuoria arkipäivän askareissa, virallisten asioiden hoitamisessa ja asumiseen liittyvissä ongelmissa.
• Ohjaajat olivat mukana nuorten elämässä harrastus- ja ryhmätapaamisten merkeissä.
• Nuorten ja ohjaajien suhde koettiin tuttavalliseksi, mutta se säilyi työntekijän ja asiakkaan ammatillisena suhteena myös pitkän tukisuhteen aikana.
• Työntekijät auttoivat hankalissa tilanteissa asioiden selvittämisessä, esimerkiksi nuoren joutuessa vastakkain taloyhtiön edustajan kanssa.
• Auttaminen vahvisti turvallisuudentunnetta ja luottamusta projektin työntekijöihin, ja avun saaminen lisäsi nuoren itsevarmuutta hankalien asioiden hoitamisessa.
• Tuen ja asumisen kontrollin kannalta välttämätön asunnolla käyminen ja muu yksityisyyden rajan ylittäminen koettiin negatiivisena.
• Nuoret suhtautuivat mahdolliseen leimautumiseen eri tavoin. Suhtautumiseen vaikutti eniten heidän taustansa, lastensuojeluinstituution läpikäyneille nuorille tukiasunto oli luonnollinen vaihtoehto.
• Mitä positiivisempia merkityksiä nuoret liittivät tukiasumiseen, sitä vähemmän he kantoivat huolta mahdollisesta leimautumisesta. (Hietaniemi 2002, Vääri 2006, 84, Toivola 2005, 27–28.)

Vanhempien ja nuorten ajatuksia jälkihuollon kehittämiseksi (Niemi 2006, 24–25.)

• Jälkihuollon suunnitelmallisuutta pitää tehostaa
• Tulevaisuutta on suunniteltava yhdessä
• Tehtyjä jälkihuoltosuunnitelmia on tarkastettava säännöllisissä tapaamisissa
• Nuoren itsenäistymistä on pohjustettava ajoissa jo sijaisperheessä tai sijaishuoltoyksikössä yhdessä sosiaalityöntekijän ja vanhempien kanssa
• Nuorelle on hankittava turvallinen asunto
• Asioista on puhuttava avoimemmin ja ottaa asiat puheeksi ajoissa
• Vanhempien mielestä sekä heidän että nuorten toiveita on huomioitava paremmin
• Sosiaalityöntekijän on pidettävä yhteyttä nuoreen säännöllisesti ja työntekijän on tunnettava nuoren tilanne
• Nuoren on saatava neuvoja sosiaalityöntekijältä käytännön asioissa, pelkkä itsenäistymisvarojen saaminen ei riitä
• Perheen tukiverkostoja pitäisi hyödyntää nykyistä enemmän
• Läheisneuvonpito on hyvä auttamismenetelmä
• Oltava oma tukihenkilö ja mahdollisuus vertaistuen saamiseen

Nuoren kokemusten huomioiminen

(Lastensuojelun jälkihuolto. 2006. Lapsitiedon keskus.)

Nuoren aikaisemmat kokemukset ja se, miten hän kokee tämän hetkisen tilanteensa, on erityisesti otettava huomioon hoito-ohjelmaa ja tulevaisuutta suunniteltaessa.
Monet sijoitetuista nuorista ovat joutuneet usein pettymään. Heikko itsetunto voi vaikuttaa toimintatavan valintaan omia asioita ratkottaessa. Epäonnistumisen pelko johtaa huonon ratkaisumallin valintaan, josta seuraa uusi pettymys, joka johtaa epäonnistumisten ja pettymysten kehään. On tärkeää, että aikuinen on hahmottamassa realiteetit yhdessä nuoren kanssa, jotta tulevaisuuden suunnitelmat olisivat toteutettavissa.
Sijoitus on nuorelle uusi ja uhkaava kokemus. Sijoituksen aikana suunnitellaan ja valmistaudutaan sijoituksen jälkeiseen elämään, siirtymistä jostakin totutusta ja turvallisesta tuntemattomaan. Tilanne voi olla lähtöön valmistautuvalle nuorelle pelottava ja hänen reagointinsa sen mukaista.
Nuoren mielipiteen kuuleminen on kaiken suunnittelun perusta. On tärkeää tietää, mitä nuori todella ajattelee, mitä hän pelkää, toivoo jne.
Liian usein pyritään vähättelemällä tai yleistyksillä muuttamaan nuoren käsitys tilanteestaan, varsinkin silloin, kun nuoren mielipiteet eivät sovi yhteen aikuisen käsityksen kanssa.

Linkkejä:

• Lapsitiedon keskus

Lähteet

• Laaksonen, S. 2004. Jälkihuolto-opas. Sijaishuollon neuvottelukunnan julkaisuja 17. Saarijärvi: Gummerus Kirjapaino Oy.
• Lastensuojeluasetus 1983/1010.
• Lastensuojelulaki 1983/683.
• Niemi, P. 2006. Yksin jääneet. Vanhempien mielipiteitä lastensa huostaanotosta ja jälkihuollosta Tupa-projektissa. Opinnäytetyö. Savonia-ammattikorkeakoulu Iisalmi.
• Toivola, O. (toim.) 2005. Omakolo. Nuorten tukiasumistoiminnan syventävä jatkoprojekti 1999-2004. Loppuraportti 2005. Raportteja 4/2005. Nuorten Ystävät ry. Multiprint Oy
• Valtakunnalliset sijaishuollon laatukriteerit. 2004. Laituri-projekti. Sijaishuollon neuvottelukunnan julkaisuja 18. Lastensuojelun Keskusliitto ry. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy.

Painamattomat lähteet

• Hietaniemi, K. (toim.) Tupa-projekti. Jälkihuollon yhteistyöhanke. Väliraportti 2002.[Viitattu 29.9.2006].
• Känkänen, P. & Laaksonen, S. 2006. Selvitys sijaishuollon ja jälkihuollon nykytilasta ja kehittämistarpeista. Lastensuojelun Kehittämisohjelma.[Viitattu 9.10.2006].
• Lastensuojelun jälkihuolto. 2006. Lapsitiedon keskus. [Viitattu 18.9.2006].
• Vääri, A. 2006. ”Joku vähän tuuppii”-  käsityksiä lastensuojelun jälkihuollosta kahdessa Varsinais-Suomen kunnassa. Pro gradu –tutkielma. Kasvatustieteiden laitos. Turun yliopisto.[Viitattu 9.10.2006].

Jälkihuoltoa tuottavat ammatilliset perhekodit/laitokset:

• Palmukodin avohuoltoyksikkö
• Jatkopolut Ay
• Huoltsikka Oy
• Karekuntoutus Oy / Tuki – ja itsenäistymisasuminen
• Nuorten Ystävät ry
• Lastensuojelukoti Lakota
• Lähtevän Perhekoti Oy
• Hiekkaniemen Nuorisokeskus Oy
• Matti & Maija -koti
• Ammatillinen Kuntoutuskoti OIVA Oy
• Lastenkoti ja perhetukikeskus Ruusu
• Finnish Healthcare Business Hyvinvointipalvelut.fi / Hyvinvointipalvelut ja –tuotteet / Palveluntarjoajat/Hae palveluita / Sosiaalipalvelut / Lastensuojelulaitokset ja perhekodit / Pohjois-Savo / Hae palveluita /
• Hoivayrittäjät -verkkopalvelu

Etusivu l Palvelukeskus toiminnan sisällysluettelo